Tämä kaupunki on valtava, minä en

Mää oon asunu täällä jo viikon! Tai vasta!

Ollaan matkusteltu paljon metrolla paikasta aa paikkaan bee ja cee, visitoitu eri kaupunginosissa ja pyritty sitä kautta hahmottamaan Soulia. On aika hauskaa nousta ensimmäistä kertaa jonkun metroaseman liukuportaita, kun ei yhtään tiedä mitä seuraavaksi näkee. Olen nähnyt muun muassa amerikkalaisten sotilaiden asuttaman pikku-usan, plastikkakirurgiaa ihannoivan paikallisen Beverly Hilssin, korealaisen maaseudun sekä rikkaita ja tyylitietoisia ihmisiä pursuavan nightclub-alueen. En ole nähnyt vielä mitään, sillä tämä kaupunki on valtava! Toinen toistaan korkeampien rakennuksien jono näyttää vain jatkuvan ja jatkuvan, kunnes se lopulta katoaa sankkaan saastepilveen.

Ennen matkaa ajattelin näyttäväni täällä jättiläiseltä. Mietin jopa, että löydänkö täältä minulle sopivia kenkiä ja muuttuuko vaatekokoni largeksi. Iloiseksi yllätyksekseni olen huomannut olevani täälläkin keskimittainen, eikä minun tarvinnut edes vaihtaa vaatekokoa suurempaan. Veikkaan, että korealaisten keskimitta on hieman suomalaisia alhaisempi, mutta variaatiota lyötyy myös pitempään suuntaan. Harhakuvitelmaksi osoittautui myös se, että kaikki täällä olisivat sirorakenteisia. Yksi kuvitelma osottautui kuitenkin todeksi, sillä liikalihavia täällä ei ole juurikaan.

Huomenna muutetaan Jennyn kanssa samaan huoneeseen. Pakkasin juuri tavarani viikko sitten helposti kiinni sujahtaneeseen laukkuun, enkä käsitä miten se ei mene enää kiinni. Vaikka istuisin sen päälle, niin vetskarin väliin jää aina jokin riepu, jonka helmassa lukee made in korea. (Pertsa: ethän pakkaa tullessasi mitään, saat täältä matkalaukullisen mukaasi)

Ja sitten vielä, että huomenna alkaa opiskelut ja reppukin on jo pakattu! :)

Ekat päivät ja tunnelmat

Kaksi orientoivaa koulupäivää takana ja niistä kumpikin sisälsi enimmäkseen jonottelua ja odottelua. Olen jonottanut ja odottanut muun muassa ruokaa, kursseille rekisteröitymistä sekä kännykkää ja paikallista prepaid-liittymää. Odotus on myös palkittu: olen enimmäkseen nauttinut ruuasta ja saanut vatsani täyteen jopa puikoilla syöden, kolmen tunnin jonottamisen jälkeen onnistuin saamaan haluamistani kuudesta kurssista yhteensä kolme ja nyt mulla on puhelin jolla voin soittaa täällä, enään pitäis opetella vaan käyttämään sitä.

Täällä on tosi paljon eurooppalaisia bisnesmiehiä ja naisia, esimerkiksi ruotsalaisia, norjalaisia, saksalaisia ja italialaisia. Me kasvatustieteen opiskelijat ollaan vähän outolintuja ja olen muutamaan otteeseen kuullut kysymyksen " why did you came to Korea if you study education?" Njoo-o hyvä kysymys. :)

Aasialaiset ovat erittäin kohteliaita ja olenkin saanut osakseni paljon kohteliaisuuksia, esim: sulla on ihanan ohuet hiukset ja ihanan kalpea iho :D Kiitoskiitos! Mutta tosissaankin, ihmiset ovat erittäin kohteliaita ja aina valmiina auttamaan vaikka eivät osaisikaan auttaa.

Kampus on aika suuri ja pramea. Osa rakennuksista on suoraan Harry Potterista!

Korealaiset ovat tosi kovia juomaan ja he vaikuttavat olevan ylpeitä siitä. Kun me suomalaiset vähän häpeillään juomiskultturiamme niin korealaiset (niinkuin myös kiinalaiset ja japanilaiset) ilmoittavat juomisen ylpeänä harrastuksekseen. Tässä muutama videopätkä esimerkiksi tältä illalta:







Ja mitäs muuta, no ei kai muuta ko hyvvää yötä, tai ainaki mää alan nukkumaan. Huomenna tiedossa Seoul city tour, jee jee!

Dam di di dam and I finally found my Soul

Jalkauduttiin Amsterdamin aamuun paikallista aikaa yheksän kieppeillä ja hurautettiin junalla keskustaan. Hirmu viehättävä kaupunki! Päivän aikana ehdittiin maistella pala juustoa ja pullo viiniä, ihastella ihania Vintage-putiikkeja, käydä kanaaliajelulla, kävellä pitkin kaupungin katuja ja hämmästellä niiden ihmeellistä hiljaisuutta. Kävimme tottakai hämmästelemässä myös sitä kuuluisinta katua, omalla tavallaan ihmeellinen kokemus sekin.

Yhentoista tunnin lento Souliin sujui lempipuuhieni merkeissä, syöden ja nukkuen. Incheonin lentokentällä meitä oli vastassa ystävällisiä Korea Universityn opiskelijoita, jotka auttoivat meitä muun muassa matkatavaroiden raahaamisessa ja raha-automaattiin sujahtaneen luottokortin metsästyksessä. Paikallinen apu tuli tarpeeseen, sillä työntekijät suurella kansainvälisellä lentokentällä eivät juurikaan puhuneet englantia. Lentokentältä jatkoimme matkaa bussilla puolisentoista tuntia, jonka aikana näimme paljon pilvenpiirtäjiä ja vielä enemmän rakenteilla olevia sellaisia. Suurkaupunkimaisuudestaan huolimatta maisemat näyttivät yllättävänkin vehreiltä; paljon "sammalmätäspuita" ja vihreitä vuoria.

Perillä minua ja Jennyä oli vastassa Maija ja Hanne sekä paikallinen oppaamme Eunah. Ens alkuun maksoimme asumuksistamme pari miltsiä woneja ja sitten pääsimme huoneisiin. Asun ensimmäisen viikon omassa huoneessa ja sen jälkeen jaamme Jennyn kanssa kahden hengen huoneen. Jokaisessa huoneessa on keittiö, kylpyhuone, pesukone ja internet, eli oikeastaan kaikki mitä toivoa saattaa.

Eilisen ja tämänpäivän aikana olemme tutustuneet kotikatumme ravintola- ja shoppaustarjontaan, tehneet taksilla suurperheen supermarket retken sekä sukkuloineet metrolla valtavaan elektroniikka kauppaan ja takaisin. Ja nyt tulee ilmoitus kaikille elektroniikkaa tuliaiseksi haluaville: se on täällä saman hintaista kuin Suomessakin.

Olen tässä kaksi päivää talsinut ympäriinsä tuubitopissa ja äskettäin sain kuulla, että olkapäiden paljastamista pidetään täällä yleisesti sopimattomana. Lyhyet hameet ja shortsit ovat sen sijaan ok. Mulla käy vähän sääliksi nyt mun kukkamekkoja, jotka jäävät joko kaappiin lojumaan tai saavat päälleensä neuletakin. En vissiin maininnutkaan vielä siitä, että täällä on mitä parhain kukkamekkokesä ja lämpötila huitelee kolmessakympissä.

Kilisteltiin äsken tyttöjen kanssa kiinalaisella "kuohuvalla" souliutumisen kunniaksi. Nyt aion antaa kyytiä jetlagin rippeille ja herätä aamulla reippaana ensimmäiseen orientoivaan koulupäivään.

Tähän loppuun muutama kuva todistukseksi siitä, etten oikeasti nyhjää pertsan kanssa Vaalan mökillä:

En tiiä mitä on eessä, pahin on kuitenkin takana

Siitä tietää, että matka etenee, kun aiemmin askarruttaneisiin kysymyksiin on saatu vastaukset: saatiin asunto Soulista, läheltä yliopistoa ja sellaiseen hintaan että sen pystyy maksamaan. Mun skype testatusti toimii ja kahteenkymmeneen kiloon mahtuu suurehkon superlight-matkalaukullisen verran vaatteita, kenkiä ja salmiakkia. Nyt ei askarruta enää mikään! Edessä on niin paljon tuntematonta ja epäselvää, ettei tässä nyt askarruttelu auttaisikaan.

Helsinki-Vantaa ja tämän reissun vaikein vaihe on mitä luultavimmin koettu. Lähteminen on kamalaa, mutta siitä kutakuinkin selvinneenä uskon selviäväni mistä vain. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että hyvä tästä tulee! Ootteko kuulleet sellaista sananlaskua kuin " Onni on, että on mitä ikävöidä, sanoi Määttäs Ane kun Koreaan läks". Se on sellanen sulavasti muotoiltu lähtöhetkien lohtu. Saa vapaasti lainata ja muokata omia tarpeitaan vastaavaksi!

Mulla on vähän huonoja kokemuksia kentällä (lennon yli) nukkumisesta. Tällä kertaa vatsan perhosparvi pitää varmasti huolen siitä, etten nuku liian sikeään, mutta laitan kuitenkin varalta myös kellon soimaan. Odottelen unta läksiäislahja- Global Translatorin kanssa ja opettelen samalla korean alkeet!

Matkustuskaverinkin pitäisi saapua piakkoin kentälle. Aamulla varhain lennetään Amsterdamiin, jossa meillä on kymmenen tuntia aikaa ottaa kaupunki haltuun. Sitten suunnataan tulevien kuukausien kotikaupunkia kohti.

Pakko kai se o uskoa

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen googlettanut muun muassa sanat "kimchi" ja "halluy", ostanut lennot, hankkinut viisumin, ottanut rokotuksia, tehnyt pakkauslistoja, poiminut syksyksi kotiin jäävälle vitamiineja pakkaseen, harjoitellut YouTubesta hanguleja ja viimeisimpänä järjestänyt itselleni läksiäiset. En kuitenkaan edelleenkään usko todeksi sitä, että asun ensi syksyn Koreassa. Tosiaankin. Asian ääneen sanominen saa minussa aikaan paniikki-innostusta ja muuta kuohuntaa. Lähtöön on aikaa kaksi viikkoa! Päivät tuntuvat hupenevan liian nopeasti, toisaalta en jaksaisi odottaa enää hetkeäkään.

Olen ollut viime päivinä huono puhumaan mistään muusta kuin Koreasta, nämä vaihtoasiat kun pyörivät päässä tuon tuosta. Tällä hetkellä askarruttaa muun muassa sellaiset asiat, että saadaankohan me asunto Soulista vai eikö saada ja jos saadaan niin paljonko se maksaa, toimiiko mun skype varmasti ja kuinka paljon mahtuu kahteenkymmeneen kiloon...

Kirjoittelen ensisijaisesti tutuille kuulumisia ja itselleni matkapäiväkirjaa. Ehkäpä joku Korean vaihtoa suunnitteleva voi saada juttujeni seasta käytännön vinkkejä tai sitten tulla toisiin ajatuksiin. Palaan asiaan sitten kun matka oikeasti alkaa tai ehkäpä vähän aiemmin.

HEIPPAHEI!